“A man who drinks too much on occasion is still the same man as he was sober. An alcoholic, a real alcoholic, is not the same man at all. You can't predict anything about him for sure except that he will be someone you never met before.” -― Raymond Chandler

Alkoholismi. Se on sanana pysäyttävä ja pitkään meni minullakin myöntää itselleni olevani alkoholisti. Ensimmäiset kännit vedin "vasta" kuusitoista vuotiaana kavereiden kanssa lähimetsässä. Olin ujo ja epävarma poika ja alkoholi avasi portit sosiaaliseen maailmaan ja antoi tarmoa mm. puhua vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ensimmäisestä humaltumisestani lähtien olen aina odottanut seuraavaa kertaa kun saan vetää kännit. Kavereiden kanssa suunniteltiin hupi-iltoja, kuka hakee juomat, kenellä on väärennetyt paperit, mihin menemme juomaan ja niin edespäin. Se oli jännää ja uutta. Kun täytin kahdeksantoista vuotta aloin juomaan joka viikonloppu. Viikonloput menivät humalassa ja sunnuntait krapulassa, viikot odottaessa seuraavaa viikonloppua sekä suunnitellessa mitä sitä perjantaina joisi ja missä. Alkoholi teki minusta tähden. Olin itsevarma ja pystyin mihin vaan. Miettiessäni taaksepäin, voin jo pahoin armeija-aikana. Muistan kuinka olin ahdistunut mutta alkoholi vei sen pois hetkellisesti. 

Armeijan jälkeen minulla oli muutamia selviä jaksoja ja tavoitteellista elämäntyyliä. Hain opiskelemaan, aloin liikkumaan ja muutenkin pitämään huolta terveydestäni. Kuntosali ja harrastukset täyttivät elämääni. Opiskelujen alkaessa syksyllä 2013 otin taas ystäväni alkoholin mukaan elämääni. Sain taas mahdollisuuden sosialisoida ja olihan se ihan normaaliakin kännätä opiskelijabileissä torstaina ja skipata perjantain tunnit, niin muutkin tekivät. Hain ensimmäistä kertaa apua ahdistukseeni keväällä 2014. En pystynyt olemaan töissä saati koulussa ahdistukseni vuoksi. Jätin kesätyöt pois jotta saisin tervehtyä ja tehdä asioita joista pidän. Kunpa olisin tuolloin osannut hakea apua oikeasta paikasta. Sain kesätöistä tilin joka meni alkoholiin ja uhkapeleihin. Olin todella maassa ja yritin keksiä ratkaisuja ongelmaani. Loppukesästä sain itseni jollain tavalla raiteille ja aloitin kuntoilun uudelleen. Syksy 2014 oli myös ratkaiseva siinä mielessä että tapasin silloin nykyisen avovaimoni. Jätin dokaamisen ja keskityin parisuhteeseen, en kuitenkaan uskaltanut puhua ongelmistani tyttöystävälle koska pelkäsin hänen reaktioitaan. Keväällä 2015 sama kaava toistui, stressi rahasta ja opiskeluista ajoivat minut ryyppäämään ja uhkapelaamaan, minun piti paljastaa pala menneisyyttäni. Olen saanut huomata että tyttöystäväni on todella ihana ja ymmärtäväinen ihminen ja rakastan häntä paljon, mutta tiedän että ei hänkään ihan kaikkea tule kestämään sillä juomisellani on myös suuri vaikutus hänen elämäänsä.

Olen yrittänyt parantua alkoholismista kymmeniä kertoja, mutta aina sama kaava toistuu. Pystyn olemaan pari viikkoa, ehkä kuukaudenkin, selvänä jonka jälkeen uskottelen itselleni että "ei se muutama rentouttava olut pahaa tee, se jää siihen". Mutta aina kun otan, niin otan niin kauan että baari menee kiinni tai alkoholi loppuu ja sammun. Alkoholismini kanssa kulkee samassa veneessä peliongelma, joka esiintyy nykyään vain humalassa. Siitä kirjoitan toisessa tekstissä. Aina olen palannut lähtöruutuun ja kirjoittanut itselleni pienille post-it lapuille syitä miksi haluan lopettaa jne. ja säilytän niitä lompakossani. Ikävä kyllä palaan niihin vasta krapulassa. Unohdan syyt lopettaa sen parin viikon jälkeen.

Putosin pohjalle yhden perjantai-illan ansiosta. Sen illan piti olla ihan huoleton koti-ilta yksin kotona pitsan, muutaman oluen ja tietokonepelien kera. Jos olisin tutkinut menneisyyttäni ja käyttänyt aikaa ja energiaa mieleni hillitsemiseen, en varmasti kirjoittaisi tätä tekstiä. Toisaalta olen tyytyväinen että kirjoitan, sillä nyt olen päättänyt hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Humalatilan noustessa alkoi mielessä pyöriä rahapelit ja baarin bj-pöytä. Asia johti toiseen ja kohta olinkin jo häviämässä rahojani paikallisessa yökerhossa olut kädessä, olin kuningas. Aamuyöstä kotiin palattuani olin hävinnyt jo sievoisen summan rahaa ja kävellessäni kotiin päätin että aion voittaa ne takaisin. Tulin koneelle ja avasin nettikasinon. Yksityiskohtiin menemättä olin hävinnyt puolessa tunnissa opintolainarahat. Häpesin itseäni ja halusin vain kuolla pois. Kirjoitin jopa testamenttini ja oli lähellä etten humalapäissäni olisi tehnyt itselleni jotain. Nyt minun oli kohdattava ongelmani oikeasti ja ajatus siitä sai aikaan ahdistuksen, tiedostin että minun on kerrottava hävityistä rahoista avovaimolleni ja vanhemmilleni koska en selviä yksin. 

Tänään on ensimmäinen päivä ilman alkoholia ja pelejä. Olen yrittänyt selventää ajatuksiani kirjoittamalla ja lukemalla muiden kokemuksia niin alkoholismista kuin peliongelmasta. Maanantaina menen a-klinikalle hakemaan apua ongelmiini, pitää vain selvitä viikonlopusta ja riitaisasta, itkuntäytteisestä keskustelusta avovaimoni kanssa, se ahdistaa minua. Tämä blogi tulee mahdollisesti olemaan minun henkireikä, ainakin toivon niin. Toivon ja haluan uskoa, että jonain tulevaisuuden päivänä kirjoitan tänne samasta aiheesta positiivisemmassa hengessä tai muista elämääni liittyvistä aiheista.

Tämä oli tiivistetty versio omasta alkoholismista ja eilisen tapahtumista, mukava jos jaksoit lukea. Kirjoittelemisiin